Mustang

siinä se oli, kahden mitäänsanomattoman vuokra-auton väliin ahtaasti parkkeerattuna. edes pimeä parkkihalli ei onnistunut kätkemään sen upeita linjoja ja rautaista asennetta henkivää olemusta.

mustang.

avaimen kääntyessä virtalukossa niskakarvat nousi pystyyn. V8-moottorin murina kuulosti samalta kun sähkökitaran ensirääkäisy loppuunmyydyn festariyleisön edessä. tai oikeastaan paremmaltakin.

katutasolle noustessa lauantainen aamuaurinko kuumotti niin ankarasti, että oli pakko laskea katto alas. vaikka olisi se kyllä laskettu muutenkin.

ja sitten mentiin.

. . .

eilinen päivä kiilautui kirkkaasti kaikkien matkapäivien terävimpään kärkeen. punainen pelti kiilsi, ihmisten päät kääntyili ja asfaltti meni rullalle, kun kolme suomalaissälliä antoi kaasupolkimelle kyytiä.

eikä nyt pidä ymmärtää väärin – kyllähän me ihan nopeusrajoitusten mukaan köröteltiin. tai ainakin yritettiin.



se on vaan semmonen homma, ettei sen kaltaista autoa ole suunniteltu mihinkään sunnuntaisuharointiin. ei todellakaan. on aivan sama, istuuko ratin takana väsynyt toimistohiiri tai vaikka partiolainen parhaasta päästä; kun pacific highway rullaa alla, taivaalta ei löydy yhtäkään pilveä ja legendaariset rallit raikaa ipodilta, kaasupoljin on herkässä.

ja se on perhana kivaa se!

keskustassa rullailtiin vielä semi smoothisti, mutta golden gaten jälkeen annettiin renkaiden laulaa. kun asiaa tarkemmin miettii, niin lääniä ja laatuasfalttia riitti niin helkkaristi, ettei muuta vaihtoehtoa oikeastaan ollutkaan.

. . .

aamusta iltaan kestänyt uruttelu vei meidät tyynen valtameren rannikolta valtaviin punapuumetsiin ja sieltä edelleen napa valleyn viinimaisemiin. päivän päätteeksi koukattiin vielä berkeleyn yliopistoalueelta oaklandin satamaan. tsekkailtiin hervottoman pitkältä laiturilta auringonlasku, vastarannalla loisti san franciscon valot.

uskomaton päivä.





ja pitihän sitä käsittämätöntä road tripiä sitten juhlistaa, ehkä vähän liiankin kanssa. tuli otettua soppaa melkoisen isolla kauhalla. huhhuh! puhalluttaa vieläkin.

pakko ihmetellä, että auto tuli palautetuksi seuraavan aamun määräaikaan mennessä. voi hyvä sylvenderi...

no mutta hei, huomenna sitten suomeen! kone irtautuu kiitotiestä 9pm. tai niin on ainakin lufthansan nettilippuihin merkitty.

joten seuraava postaus saattaa hyvinkin olla väännetty kylmässä pohjolassa. tai mistäs sitä tietää, vielähän tässä ehtii tapahtua yhtä sun toistakin - ainakin, jos reissu noudattaa yhtään samaa kaavaa kuin mitä tähänkin asti. heh.

tsek tsek,

- e