ja näinhän se menee. on ei niin kivoja -päiviä, hyviä päiviä ja joskus perhanan loistavia päiviä.
mutta sitten on vielä THE päiviä.
eilinen oli sellainen.
. . .
pyhäpäivä downtownissa oli rauhallinen, jopa hiljainen. taksimatkalla madison streetiä länteen tuli kuitenkin sellainen tunne, että tästä ei muodostuisi ihan mikä tahansa sunnuntai.
jos oli keskustassa hiljaista, chicago riverin länsipuolella alkoi jo olla vipinää: aluksi yksittäisiä pelipaitoja siellä täällä, sitten isompia faniryhmittymiä ja lopulta kortteleittain pelkkää lätkää rakastavaa ihmismassaa. ja se massa valui kohti horisontissa siintänyttä kiekkoareenaa.
madisonin, south damen avenuen ja west jackson bulevardin välimaastoon pystytetty united center on vaikuttava pytinki. ei ehkä niinkään arkkitehtuurisesti, mutta kokoa puljulla on aivan viturasti! mestaan mahtuisi kevyesti ainakin viisi suomalaista perushallia, ehkä pari hjalliksen areenaakin.
mestan edessä koreili michael jordanin statue, jonka edessä aasilaiset napsi kilpaa kuvia. se homma oli kuitenkin ihan bullsshittiä - kirjaimellisesti, haha. eihän me siellä nimittäin minkään korisseuran takia oltu!
chicagolaiset on siinä mielessä vähän samanlaisia lahtelaisten kanssa, että jengi äänestää puhtaasti jaloillaan. vielä pari vuotta sitten, kun jengi ei pärjännyt, centrin lehtereille vaivautui hädin tuskin 10 000 katsojaa. viimeiset vuodet hawks on ollut selkeesti kaupungin ykkösjoukkue. se näkyy kaduilla & fanituotteiden myynnissä. ja kyllä se kuuluukin. tunteekin.
oikeasti, kyllä sen tuntee. kun 21 537 ihmistä huutaa täysillä ja rokki soi, metelin tuntee vatsanpohjassa asti. yhdysvaltain kansallislaulun aikana korviin tuli sellainen samanlainen särkymisefekti minkä välillä kuulee festareilla, ääni pirstaloitui. hemmetin siistiä!!!
jo meidän amerikan linkin järjestämien lippujen käteen saaminen oli hieno tunne, samoin käsittämättömän kokoisessa fanikaupassa arpominen. mutta vasta national anthemien ja varsinkin aloituskiekon pudottua tuli kunnolla kylmät väreet. meininki oli aivan älytön.
. . .
jääkiekko-ottelu on amerikassa show. on vaikea edes kuvailla sitä valoshown ja jättiscreenien määrää, puhumattakaan jumbotronilla pyörineestä höysteestä joka sai jengin aivan sekaisin.
pinnallisia tai ei, mutta jenkit todella arvostaa vapaa-aikaansa ja haluavat myös viihdettä koko rahan edestä. liput matseihin on kalliita, joten hommasta revitään kaikki mahdollinen irti. paikan päälle saavutaan jo hyvissä ajoin, jopa tunteja ennen kuin pelaajat edes luistelee jäälle. mekin saavuttiin mestoille pari tuntia ennen h-hetkeä ja ehdittiin nipin napin kävellä hallin ympäri (okei, pysähdyttiin matkan varrella jokaisessa fanikaupassa ja vedettiin huiviin aivan järkyttävät mätönderit citymarketin kokoisessa bar/grillissä).
kaiken tykityksen ja muun hömpötyksen ohessa nähtiin myös perhanan hyvä matsi. tässä vaiheessa kevättä panokset on monella joukkueella kovat, ja se todellakin näkyy pelissä. kotijoukkue hawks painoi alusta asti päälle hirvittävällä höyryllä, mutta vierailijat calgarystä pisti hyvin kampoihin.
kaukalossa silmäähivelevää kiekkoherkkua tarjoili kaksi fyysistä mutta taitavaa läntisen konferenssin joukkuetta. molempien tolppien välistä löytyi suomalainen maalivahti, joista toinen sai kylpeä täydet 60 minuuttia kansan suosiossa. toinen taas sai niskaansa sitä itseään, ämpärillisen toisensa perään.
pari esimerkkiä:
peliin tulee mainoskatko. niemi luistelee intiaanipaidassaan kaukalon laidalle venyttelemään, ja fanit hakkaa hulluna pleksiä. "way to go, niemi!" ja "niemi! niemi! niemi!" - huudot raikuu ympäri hallia. ja kun andy nappaa maskin takaa tulleen lämärin näyttävästi hanskaansa, huuto on uskomaton. volyymi nousee entisestään, kun hetkeä myöhemmin tilanteesta pyörii hidastus jumbolla. meteli ylittää reilusti korvalääkärin antaman suositustason.
kipperiä ei käy kateeksi. "great save, kiprusoff!", ärjyy joku, kun turkulainen pysäyttää rännikiekon. "hey look at the numbers, kiprusoff! you suck!", pelin ollessa vasta 1-0 hawksille. ja kun vezina-voittaja syöttää lättyä keskialueelle, kuuluu: "you gonna score, kiprusoff? hahaha!!!" jne.
. . .
toisaalta kritiikki oli kyllä paikallaan. peli oli pleijaripaikasta taistelevalle flamesille helkkarin tärkeä, eikä kipper pystynyt tekemään tärkeitä pelastuksia. pari ensimmäistä meni pakkien piikkiin, kun järkäleet eivät siivonneet pois irtokiekkoja, mutta ainakin dustin byfuglenin ampuma 4-0 olis ollut otettavissa.
toisen erän lopussa kotiyleisön kultapoika patrick kane sai keskialueella syötön lapaansa. sanoin juusolle, että tsekkaa mitä toi jätkä tekee. tilaa ei ollut paljon, mutta heti näki, että maalintekijä oli haistanut tilanteen.
kane kiihdytti punaviivan yli, ohitti vaivattomasti pari vastustajaa, haastoi siniviivan jälkeen flamesin pakin ja ampui sitten nopeasti sen jaloista. veto oli vihainen ja painui vastustamattomasti ohi kipperin kilven, aivan yläbörsään. bileet oli valmiit alkamaan - taas.
vaikka ian white vähän myöhemmin lämäsi vierailijoille lohtumaalin, voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. ilman tolppakilahdusta ja kiprusoffin muutamaa huippukoppia lukemat olisi olleet paljon enemmän kuin 4-1. hawksin salamannopea hyökkäyspeli, häikäisevä yksilötaito, pitkät syöttöketjut ja hyvin liikkuva pakisto pohjustettuna niemen gamesavereilla on pelottavan rautainen setti. blackhawks on helvetillinen vastustaja joukkueelle kun joukkueelle.
saatettiin nähdä tulevat stanley cup-mestarit.
. . .
ottelun viimeisen minuutin aikana jätin oman seatin ja painelin juoksujalkaa mediatiloihin. samaan aikaan kun serkku tsekkas three star selectionin (niemi oli kakkostähti), meikäläinen arpoi syvällä hallin uumenissa. käytävä blackhawksin pukuhuoneeseen oli vuorattu mahongilla ja upeilla historiallisilla kiekkotauluilla. itse locker room haisi ihan samalla tavalla hielle kun minkä tahansa sm-liigajengin pukkarikin, mutta kaikki muu olikin sitten vähän eri tasoa kuin mitä kotipuolessa on totuttu.
tilaa oli valtavasti. jotkut pelaajista oli jo häipyneet suihkun puolelle, mutta valtaosa jätkistä oli paikalla. hikiset miljonäärit vastaili median kysymyksiin valospottien loisteessa. ite menin heittämään läppää andylle, joka sai vielä siinä vaiheessa riisua varusteitaan melko rauhassa - isoin kuhina kävi tuttuun tyyliin kanen ja kapteeni toewsin ympärillä. sitten tsekkasin patrick sharpin, jonka kädenpuristus meinas murtaa mun sormet. hyvä äijä silti.
hossa oli hauskalla tuulella. kane näytti kyllästyneeltä (siinä vaiheessa tallasin vahingossa huoneen keskellä olleen blackhawks-logon päälle, joka on hirvittävyydessään pahin synti heti jumalan pilkan jälkeen - ellei jopa pahempi. hawksin ärtynyt mediavastaava tarttui mua käsipuolesta ja sanoi että "you CAN'T do that, sir!" ja olin että hups, sori. heh). toews jakeli kommentteja rutiinilla, mad dog madden oli suu virneessä. keith oli tosi rento ja kehui maalivahtiaan. "today, andy was awesome. has been all season", kanukkien kultajoukkueen pakki hymyili.
flamesin pukuhuoneessa oli huomattavasti hiljaisempaa, se oli ihan kirjasto. niin mediaa kuin pelaajiakaan ei näkynyt juuri missään - paitsi aivan takanurkassa. siellä istui partasuinen kirjastonhoitaja kiprusoff, lippalakki silmillä ja hirveet kalsarit jalassa. "no morjenttes! joo, ei mennyt kauheen hyvin. hävittiin tärkee peli...blaablaablaa", kipper jutusteli, yllättävänkin hyväntuulisena. kai sitä huvitti nähdä suomalainen young gun niiden pukkarissa - blackhawksin huppari päällä! hahhah...
hallilta madisonia takaisin itään päin kävellessä tuli aika päällikkö-fiilis. takseja olis ollut tarjolla, mutta päätettiin kävellä muiden intiaanipaitojen mukana ja kerrata sitä, mitä justiin koettiin. vähitellen taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä, sitten ripotteli. lopulta alkoi sataa oikein kunnolla, mutta se ei haitannut pätkääkään. silloin oli hyvä tepastella märkänä, muiden mukana.
- e
(illalla eksyttiin vielä NHL-tähden kanssa samaan pihvipöytään. postaan siitä vielä myöhemmin tänään lisää löylyä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti