Aurinko tykitti ikkunasta sisään. Ovi oli just avattu, näkymänä uusi hotellihuone Friscossa ja munat aivan hiessä.
Asettauduttiin serkun kanssa tiistaina King Georgen hotelliin Union Squaren mestoille. Oltiin täysin vailla yllätyksiä, mikään ei enää päässyt iskemään puun takaa. Riitti, että Suomeen varatut lennot oli vähän aikaa sitten puristettu puhelimitse pipariks ja kaikki oli alkanut taas alusta.
Sama vanha tarina. Kotiin pääsystä ei ollut tietoakaan.
. . .
Vai että kuningas yrjö. ei siinä mitään, lyötiin matkalaukut kokolattiamatolle ja alettiin ensimmäistä kertaa matkan aikana oikeasti kelailemaan, että miten helkkarissa päästäis joskus takasin kotiin.
Vähän aikaa arvottuamme päätettiin vaan suosiolla lyödä face auki, ja siellä venasikin äidiltä tullut viesti:
”Korvaavat lennot varattu maanantaille klo 21, olette Suomessa tiistaina klo 23.”
Just got our asses saved!!! Voi hyvä sylvi. Kyllä äitiin voi aina luottaa.
Kansainvälisiin lentoyhtiöihin sen sijaan ei. Maanantaina oltiin soitettu Suomen suurlähetystöön, josta uskallettiin suositella ainoastaan Biritsh Airwaysin lentoja. Brittien tarjoamat aikataulut oli kyllä ok, mutta halvimman lennon hinnaksi oli merkitty vaatimattomat $11.500.
11 donaa? Ei kiitos.
. . .
Lentokeissin ollessa paketissa saatettiin vihdoin unohtaa sen ympärillä vellonut karuselli ja loputon setvintä. Niinpä ollaan oltu viime päivät hymyissä suin sortsit jaloissa, kamerat kauloissa ja NHL-lippikset päässä.
Itäsatamassa lähellä Bay Bridgeä oli keskiviikkona siistit näkymät. Aurinkolasipäisiä ihmisiä oli liikenteessä valtava määrä, merileijonat paistatteli päivää laiturilla ja heat was on. Iltapäivällä haettiin helteeseen viileempää tuulahdusta jo legendaksi muodostuneesta sporttibaarista, jonka screeneillä Penguins paketoi Senatorsin Sidney Crosbyn johdolla.
Sen jälkeen hortoiltiin pari korttelia pohjoiseen, toiseen paikallismestaan. Kutsutaan sitä paikkaa Pyramid Bariksi, koska sieltä saa sellasta hedelmäistä keittoa joka tarjoillaan pyramidin logossa koristellussa lasissa. En tiedä miks.
Anyway, pyramidissä oli sinä iltana hauskaa jengiä liikenteessä. Pari heeboa oli aivan ihmeissään kuullessaan suomen kieltä ja saatiin niiden kanssa mielenkiintoiset keskustelut aikaan. Koska nimet unohtu heti kättelyssä, alettiin keskenämme kutsua niitä kunkin tyypin omien mielenkiintojensa mukaan:
"Humanoid" (alunperin humanisti, muokkautui vissiin siitä) - partasuinen viininlipittäjä joka paheksui typeriä maanmiehiään ja muita republikaaneja
"Xbox" – senkään kädestä ei löytynyt kunnon koffia, jotain punasta litkua vaan. Äijä ymmärsi kuitenkin hyvän päälle ja selitti, että on ihan haka EA Sportsin NCAA footballissa
"Lätkä" – porukan paras äijä! Partasuinen kiekkomies ei voinut mitenkään ymmärtää baseballin tai koriksen suosiota. Tiesi yllättävän tarkkaan San Jose Sharkin nykytilanteen ja järisyttävät paineet pudotuspeleissä
Heh, aika höhlää touhua... Blame on Heineken.
. . .
Paikalliset on muutenkin hyvää jengiä. Tuntuu, ettei meininki oo yhtä päälleliimattua ja teennäistä kuin esim. Losissa. Tunnelma klubeilla ja baareissa on lähes eurooppalainen, liberaali.
Hauskaa, kun tää mesta on niin hävytön sulatusuuni kaikista eri kansallisuuksista. Varsinkin aasialaisia on paljon, mutta ne ei oo mitään thaikkuvaimoja suomen tyyliin vaan osa kunnon alkuperäisväestöä. Erittäin mukavia ihmisiä.
Tosin löytyy täältä skandinaavejakin. Chicagossa törmättiin ruotsalaisiin, Anaheimissa yhdet tyypit Hiltonissa oli vissiin Tanskasta mutta finskiä on kuulunut harvakseltaan.
Eilen hommaan tuli kuitenkin muutos. Tutustuttiin täällä yhteen kundiin Kokkolasta, 21-vuotiaaseen elämäntapamatkailijaan. Etunimikaimani kertoi ottaneensa omaa lomaa Uudessa-Seelannissa sijaitsevalta työpaikaltaan ja suuntasi sitten jenkkeihin. Äijä on härskisti yksin liikenteessä, oikee asenne!
Eetu Pohjanmaalta oli sitten seurana, kun tsekkailtiin torstai-illan ratoksi NHL:ää. Oltiin sitä ennen poljettu serkun kanssa vuokrafillareilla Golden Gatelle, ja kurlattiin sen (ja Andyn nollapelin) kunniaksi vähän bisseä.
Ja pitihän meidän sitten tietysti esitellä uudelle kaverille Pyramid Bar. ja pari muuta mestaa.
Meni aika myöhään.
. . .
Tänään arvottiin porukalla Chinatownissa, käytiin leffassa ja syötiin vanhan kunnon Mel'sissä. Se on se sama leffoista tuttu pikaruokaketju, jonka burgerit, pihvit ja pirtelöt on ruokkineet amerikkalaisia 50-luvulta lähtien. Roy Orbison hoilasi taustalla Pretty Womania kun kurlattiin Coca Colaa menemään.
It's been a looooong day, son! Parempi käydä nukkumaan, että jaksetaan huomenna olla varovaisia auton ratissa... heh.
Take care,
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti